Onneksi taas alaspäin. Nälkä on kova ja eilen illalla napostelin sipsiä ja suklaata. Iltaruuaksi töiden jälkeen rättiväsyneenä jaksoin valmistaa perheelle vain lohkoperunoita ja valmista kebabia. Söin liikaa. Töissä suunnittelin, että syön vain terveellisiä kevyitä lounaseväitä. Sen sijaan löydän itseni päivittäin työpaikan lounasruokalasta.
En tiedä mistä löytäisin voimia muutokseen. Päivät venyvät pitkiksi, lähden pimeällä kotoa, palaan pimeällä, tänäänkin seitsemän maissa. Siihenköhän ihminen on luotu, raatamaan aamusta iltaan, kunnes terveys pettää tai kuolema korjaa? Perheen nuorimmaisen kanssa pitäisi vielä yhdessä jaksaa lukea kokeisiin. Koululaitos ei nuorten opetuksesta huolehdi, sekin jää vanhempien vastuulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti